Facebook Pixel

Karkkonen Veijo

Karjatilasta marjatilaksi 

Kuopioon kuuluvassa Karttulassa sijaitseva Jokiniemen tila on ollut Karkkosten suvun omistuksessa jo 1800-luvun loppupuolelta lähtien. Tila on Veijon ukin äidin perintöpaikka. Ukki hankki aikoinaan lisää maita ja raivasi lisää peltoja. Ennen marjaviljelyä tila oli perinteinen lypsykarjatila. Marjanviljely astui kuvioihin vuoden 1977 syksyllä. Yhä silloin tilalla oli vielä lypsykarjaa. Vuonna 1982 mansikkaa oli jo muutamia hehtaareita, ja oli aika luopua lehmistä ja keskittyä täysillä mansikanviljelyyn. 80-luvulla viljelymaat ja taimet olivat vielä terveitä ja sadot sitä myöten hyviä, ja silloin pystyttiin investoimaan tiloihin ja koneisiin.

Vadelmaa ja mansikkaa

Mansikka-ala tilalla on vuosien varrella pienentynyt. Parhaimmillaan sitä oli toistakymmentä hehtaaria, kun taas nykyään mansikkaa on kuuden hehtaarin verran. Mustaherukkaakin tilalla oli viljelyssä 90-luvulla, mutta enää viimeiseen kymmeneen vuoteen ei sitä ole ollut.

Vadelma on ollut kuvioissa nyt kuuden kesän ajan. Vadelmaa viljellään tilalla kasvutunneleissa, jotka mahdollistavat sen että vadelmat saadaan poimittua kuivina vaikka sää olisikin sateinen. Alkuun Veijolla oli kahdeksan tunnelia vadelman viljelyssä ja yksi mansikalla. Vadelma todettiin kuitenkin mieluisammaksi viljelykasviksi kasvutunneleihin, ja tunneleita lisättiin vielä kymmenen lisää. Nykyään vadelma-alaa tunneleissa on 1,15 hehtaaria. Vadelmalajikkeena tilalla on suurikokoinen ja kaunis, satoisa Glen Ample.

Tilalla vakituisesti asustaa ja marjakiireissä auttaa Veijon lisäksi vaimo Soili sekä poika Pekka. Kesäisin tilalla on heidän lisäkseen reilu 30 marjanpoimijaa, jotka tulevat töihin tilalle pääosin Ukrainasta ja Bulgariasta.

Glen Ample -vadelma kasvaa komean kokoiseksi kasvutunneleissa

 

Mukana alusta asti

Yhteistyötä Pakkasmarjan kanssa on kertynyt yhtä monta vuotta kuin Pakkasmarjalla on ikää, eli vuodesta 1982. Veijo on nimittäin yksi yrityksen perustajaosakkaista. Hyviä puolia sopimusviljelyssä on ollut se, että Pakkasmarja on lähellä marjatilaa. Pakkasmarja on myös ollut erityisen luotettava sopimuskumppani jo vuosien ajan, ja viljelijän saama hinta marjoista on kohdallaan.

Marjanviljelyssä parasta on, kun oman työnjälkensä näkee, ja vielä aika nopeastikin. Ja touhu palkitsee viimeistään ”kun syksy tulloo ja päivät ruppee lyhenemmään ja kerkiää tehdä yhteenvetoa kesästä”, tuumaa Veijo.

Marjojen lisäksi hiihtämistä ja vaikuttamista

Talvikaudella Veijon voi löytää suksien päältä heti kun lunta jostain löytyy. Hiihtämisen lisäksi Veijo reissailee perheineen – syys- ja hiihtolomaviikoilla perheellä on ollut tapana matkustaa joko ulkomailla tai kotimaassa.

Veijo on paljon mukana yhteisissä asioissa, ja Veijoa näkeekin vaikuttamassa monissa järjestöissä sekä kuntapolitiikassa. Aikaa kuluu satokauden ulkopuolella toki myös marjanviljelyn kehityksen seuraamiseen, onhan tällä kehittyvällä alalla hyvä pysyä ajan hermolla.

Vahvasta vadelmanviljelijyydestä huolimatta Veijon lempimarja on mansikka, jota tulee pakkasesta talvella syötyä aivan eniten. Parhaalta mansikat maistuvat aamupuurossa tai ihan sellaisenaan. Toisaalta mikään ei voita lämpimän vadelmakiisselin aromia. Metsämarjoista mustikka maistuu erityisesti myös.